Kevyt päiväretki

Kanadansuomalaiset ovat todella ystävällisiä ja innokkaita näyttämään paikkoja, mikä on hieno homma. Varsinkin vanhemmat papparaiset vievät harjoittelijoita mielellään ajeluille, katselemaan luonnonnähtävyyksiä ja historiallisia paikkoja.

Minäkin pääsin kaupunkikierrokselle erään karvahattuisen herran kanssa. Kevyt päiväretki, jonka olin kaavaillut kestävän maksimissaan pari kolme tuntia, venähtikin melkein kymmentuntiseksi (!) ekskursioksi. Olin suunnitellut viettäväni suurimman osan vapaapäivästä gradun parissa, ja ehtiväni mahdollisesti myös ostoksille - matkakokoiset kauneustuotteeni olivat nimittäin kolmen viikon aikana huvenneet huolestuttavan vähiin. Mutta noh, siinähän se päivä sitten vierähti katsellen maisemia, teollisuusalueita, valokuvia ja hänen tuttaviensa veistämiä puuesineitä.

Yritin muutamaan otteeseen vinkata, että mitäs jos jatkettaisiin toisen kerran, mutta aina ilmaantui jokin uusi tarina kerrottavaksi tai muisto muisteltavaksi. Jutustelu oli ihan mukavaakin, mutta takaraivossa painoivat tekemättömät työt ja lähenevät deadlinet. Lopulta sanoin, että nyt on kyllä lähdettävä, kun vuokraemäntäkin lämmittelee jo saunaa. Näillä taikasanoilla sain sitten kyydin kotiin, ja pääsin vielä hetkeksi syventymään lopputyöhön.

Viikonlopun opetuksena olkoon, että minuuttiaikatauluja ei kannata tehdä. Eikä se täällä taida olla ihan tunninkaan päälle...

Näkymiä intiaanireservaatilta Superior-järvelle.

Thunder Bayssä on ollut paljon paperiteollisuutta ja sahoja, mutta monet niistä ovat sulkeneet ovensa jo ennen taantumaa. Toistaiseksi pystyssä sinnittelevä Abitibi Bowater valmistaa mm. sanomalehtipaperia, sellua ja puuhioketta.

Kotimatkalla bongattiin peura! Niitä näkee kuulemma paljon vanhustentalojen liepeillä, sillä ruokkivista käsistä ei ole pulaa.