keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Löytöretki lähiympäristöön


Edellinen harjoittelija jätti minulle vinkkejä arjen aloitteluun ja tänään hyödynsin tärkeintä, eli mistä saa ruokaa. Ei sillä, että olisin ollut kovin nääntynyt: vuokraemäntä tarjosi saapumiseni kunniaksi lohi- ja kinkkuleipiä, pullaa ja pipareita. Lisäksi keittiön hyllystä löytyi valmiiksi puurohiutaleita, keksejä, kahvia ja muita hätätarvikkeita. Välttääkseni kuitenkin tulevat ravitsemuspuutokset lähdin toppavaatteisiin kääriytyneenä etsimään suositeltua Safeway-ruokakauppaa ihmetellen samalla sunnuntaiaamupäivän autioittamaa uutta kotikaupunkiani. Aloin jo epäillä, että mikään olisi auki, sillä kaupunkikuvassa ei näkynyt ainuttakaan jalankulkijaa itseni lisäksi. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, ja Safewayssa vierähti melkein tunti kun pyörin hyllyjen välissä etsimässä hammaslankaa, kalkkitabletteja ja kumihanskoja sekä ihmettelemässä hassuja tuotteita.

Kiljahdin sisäisesti riemusta kun löysin lapsuuteni rakkaan välipalan: string cheese -puikot. Muistan mankuneeni näitä herkkupatukoita monella kauppareissulla amerikanaikoina, mutta äitini suhtautui prosessoituihin juustpökäleisiin varauksella. Oli siis suhteellisen harvinaista herkkua saada repiä juustoriekaleita suoraan suuhun vielä silloin 80-luvulla, maternaalisen kontrollin kulta-aikana. Mutta nytpä voin syödä niitä milloin vain, muhahahahahahaaa!

Toinen lapsuuden tuttavuus oli Reese'sin pähkinävoisuklaat, joita tietenkin ostin myös pussillisen. Huomasin valitettavasti, että aika oli jossain määrin kullannut nämä lapsuuden herkkumuistot – string cheesin kohdalla osa viehätystä oli selkeästi repimisen riemu (sillä juusto itsessäänhän ei maistu juuri miltään) ja pähkinävoipalleroidenkin lumo oli laimentunut sokeriseksi rasvamassaksi. Onneksi ymmärsin ostaa myös jotain tuttua ja turvallista, kuten hedelmiä, pestoa ja pastaa – eipähän tarvitse koko viikkoa narujuustolla elellä.

Ja sitten kun ruisleipä- tai salmiakkihammasta alkaa kolottaa, voin mennä muutaman korttelin päässä sijaitsevaan Scandinavian Deliin. Sieltä saa vuokraemännän mukaan myös suolakalaa ja tilliä, jes. Ja epäilemättä jotain suomalaista kurakahvia... Itse ajattelin nauttia kofeiinini maassa maan tavalla: juomalla paikallisen Starbucksin, eli 60-luvun kiekkotähti Tim Hortonsin kahvi-imperiumin tuotteita.

1 kommentti:

  1. En ehkä antaisi mitä vain, mutta olisin iloinen, jos minunkin nurkilla olisi Starbucks. Kahvimuki kädessä työmatkalla. So Big city style.

    VastaaPoista