Suomalaista suurjuhlaa

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pääsin todistamaan jotain hienoa ja hämmentävää, kun kanadansuomalaiset viettivät 70. suurjuhliaan Sudburyssa. Kyseessä on vuotuinen, viikonlopun yli kestävä tapahtuma, jossa otetaan ilo irti suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista kaikissa muodoissaan.

Sain tehtäväksi vääntää juttua kaikesta mielenkiintoisesta ja viihdyttävästä, sillä saimme asialinjan materiaalia ulkosuomalaisparlamentin kokouksista yms. muualta. Kiertelin siis mahdollisimman monessa paikassa ja jututin juhlavieraita seurapiiritoimittajan herkeämättömällä innolla.

Juhlapaikalla oli mm. suomalainen tori, jossa myytiin kaikkea suomalaista Nansosta Kalevalaan ja Turun sinappiin, ratsastusnäytöksiä, tanssiesityksiä, musiikkia, näytelmiä, luentoja, kirkkomenoja ja urheilua. Hauskinta oli ehdottomasti lauantaina kenttäurheilulajeja seuratessa: luvassa oli pesäpalloa, kumisaappaanheittoa, kännykänheittoa ja akankantoa. Paikalle oli saapunut kisoja varten yllättäen myös nuorempaa siirtolaissukupolvea, mikä oli hienoa. Lisäksi paikalla oli jopa muutama osanottaja, joilla ei ollut suomalaisia sukujuuria laisinkaan - olivat vain tulleet paikalle pitämään hauskaa. Mahtavaa!

Juhlilla esiintyi äideistä ja tyttäristä koostunut ratsastusryhmä Hoof Beat Outriders. Polleaa meininkiä, hehe.

Lauantai-aamu avattiin paraatilla. Tässä Sampo-ryhmän juniorivoimistelijat.

Kansallispuvut kahisivat ja liput liehuivat komiassa kulkueessa Sudburyn Paris Streetilla.

Go Suomi!

Hoof Beatsin tytöt kulkivat paraatin etunenässä.

Voimisteluesitys punaisin kumipalloin höystettynä.

Akankannossa oli ehdottomasti parhaat palkinnot: ykköspari sai matkan Islantiin lentoineen ja majoituksineen. Pääpotista taisteli lauantai-iltapäivän kuumottavassa helteessä kymmenkunta pariskuntaa.

Mamma olalle ja menoks!


Power suit -pariskunta Natalie ja Lee luottivat The Incredibles -asujen tuomaan lisäponteen akankantokisassa.

Saappaanheitossa kumikalossi sai monenlaista kyytiä. Hölmöä, mutta viihdyttävää!

Nokialainen lähti komeassa kaaressa kentälle kännykänheittokisassa. Voittajat saivat Finskin lennot Suomeen.

Suurjuhlavieraita saapui viihdyttämään tanssiryhmä Tango Suomesta asti. Tomas ja Erita pistivät jalalla koreasti sekä vanhusten Finlandia Villagessa että lauantain iltagaalassa festivaalialueella.

Hump-hump-hump-hump-kellarihumppaaaaaa!

P.S. Välimatkat ovat täällä muuten aivan uskomattomia. Thunder Baysta Sudburyyn kesti 12 tuntia ajaa (sain kyydin vastapäisen Scandinavian Delin hepulta), kilometrejä kertyi yli 1 000. Ajoimme pelkästään Ontarion sisällä pätkän, joka Suomen mittakaavassa olisi melkein sama kuin ajelisi Helsingistä Ivaloon. On tämä vaan perkuleen iso maa.

Jorma & Jorma

Yksi tämän harjoittelupaikan parhaista puolista on ehdottomasti se, että toimitukselle saattaa ilmestyä mitä erikoisimpia tyyppejä aivan tyhjästä.

Kesäkuun alussa esimerkiksi vastapäisen Scandinavian Delin täti raahasi toimitukseen päiväksi Thunder Bayhin pysähtyneen suomalaisen teologian opiskelijan, joka oli omatoimisella pyhiinvaelluksella halki Kanadan. Hän oli opiskellut lukuvuoden Sudburyssa, minkä päätteeksi tuleva pappismies oli lähtenyt kahden kuukauden vaellukselle maanteitä pitkin, aikomuksenaan kulkea koko maan läpi idästä länteen. Mukana oli teltta ja järjestelmäkamera, sekä "puukko ja sisua" siltä varalta, että karhu käy turhan tuttavalliseksi erämaita samotessa.

Hörppäsimme kahvit viereisessä kuppilassa ja tein miekkosesta jutun seuraavaan lehteen. Hänellä oli tarjota varsin syvällisiä pohdintoja elämän hektisyydestä nyky-yhteiskunnassa ja sielun tarpeesta kokea välillä myös yksinäisyyttä, kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta. Mainio ja mielenkiintoinen haastattelu.

Viime viikolla toimistoon pöllähti puolestaan kaksi kesäasuista suomalaista virkamiestä, jotka olivat tulleet kaupunkiin järviseutumatkailukonferenssia varten. Tyypit olivat kuin suoraan jostain suomalaisesta sketsisarjasta, vaikka en osaakaan oikein eritellä mikä heissä oli niin huvittavaa. Mutta ei ollenkaan pahalla tavalla, virkamiehet Jorma & Jorma olivat äärimmäisen mukavia haastateltavia.

Kolmatta päivää kaupungissa olleet miehet poikkesivat hetkeksi tiukasta konferenssiohjelmasta etsiäkseen adapteria kännykän lataamiseen, mutta he harhautuivatkin Bay Streetille. Jotenkin he löysivät tiensä myös meidän toimistolle kertomaan kansainvälisestä kokouksestaan, ja niinpä kaivoin kynän, lehtiön, nauhurin ja kameran esiin ja lähdimme yhdessä kohti Kangas Saunaa, jonka kaksikko oli toivonut näkevänsä. Tämä ei ollut yhtään hassumpi kulkusuunta, sillä minäkään en ollut vielä pistäytynyt tuossa kuuluisassa paikassa, vaikka melkein naapurissa asunkin.

Koska oli lounasaika, päätimme istahtaa Kangaksen ravintolapuolelle haastattelua tekemään. Siinä ruokalistaa tutkaillessa erehdyin mainitsemaan, että suosittu suomalainen ruoka varsinkin vanhempien siirtolaisten keskuudessa on ollut pitkään paistettu maksa sipulilla. Se komeilee heti ensimmäisenä ravintola Hoidon seniori-ruokalistalla.

"Kolme sellaista", olikin seuraava asia minkä havaitsin kuulevani – Jormat olivat nopean toiminnan miehiä – ja huomasin pian nieleskeleväni paistetuilla sipulirenkailla koristeltuja tuhteja maksaviipaleita. Annos ei oikeastaan ollut hassumpi, mutta ei maksa silti pääse suosikkiruokieni joukkoon missään muodossa. Ei paistettuna, ei laatikkona eikä varsinkaan jauhoisena tahnana leivän päällä.

Lounaan jälkeen Jormat kävivät vielä alakerrassa ihmettelemässä vuokrattavia löylyhuoneita ja Suomi-henkisen paljaaksi jätettyjä pukuhuoneita. Sitten parivaljakko huomasikin jo olevansa hieman myöhässä seuraavalta luennolta, joten he suuntasivat lähimmälle bussipysäkille odottamaan kyytiä takaisin yliopistolle.

Adapteri taisi jäädä ostamatta, mutta ekskursio tuli sentään ikuistettua Kanadan suomenkielisimpään lehteen, kuten itseämme mainostamme.

Painia ja pow wow -rituaaleja

Viikonloppuna oli niin täydelliset ilmat, että oli pakko lähteä vähän ulos haistelemaan. Lauantaina kävin shoppailemassa hieman kesävaatteita ja katsomassa paikallisen musiikki- ja markkinatapahtuma Harbourfestin antia. Sunnuntaina suuntasin National Aboriginal Dayn tapahtumiin satamapuistoon.

Pyörähdin spontaanisti myös Intercity Mallin parkkipaikalle pystytetyssä World Vision -teltassa, jonka tarkoituksena oli houkutella sponsoreita afrikkalaisille kummilapsille. Teltta oli sisustettu afrikkalaista kylää jäljitellen ja siellä kuljettiin kuunnellen samalla ipodista lasten elämästä kertovaa tarinaa.

On se vaan onnekasta viettää etuoikeutetun länsimaalaisen helppoa ja huoletonta elämää.



World Vision -pömpelin ja ostarikierroksen jälkeen suuntasin hetkeksi kotiin ja sitten uusin jaloin kohti satama-aluetta Harbourfestiä ihmettelemään. Kyseessä oli melko pieni ja symppiksen oloinen kesätapahtuma, jossa soitti paljon paikallisia pikkunimiä. Kadunvarren kauppiaat sekä pienyrittäjät esittelivät ahkerasti tuotteitaan festarikansalle.

Päälava kaikessa komeudessaan.

Festivaalia varten suljettiin pari kadunpätkää kojuille, kävelijöille ja kaljateltoille.

Marina Park toimi sunnuntaina näyttämönä Aboriginal Dayn tapahtumille, joihin kuului muun muassa mussiikkia ja pow wow. Aukiolla oli myös runsaasti kojuja intiaanikorujen ja mokkasiinien ystäville.

Ai niin. Tulipahan myös nähtyä ruttuista lihaa jumppatrikoissa, sillä päädyin hetken mielijohteesta muutaman tutun kanssa Fort William Gardensiin katsomaan kaupunkiin saapunutta "Wrestling Super Show'ta". Painijat olivat melko vanhoja kaakkeja, joten kehässä soitettiin enemmän suuta kuin mätkittiin miestä kanveesiin, mutta mukana oli sentään sellaisia suuria nimiä kuin Brutus "the Barber" Beefcake...

En ole vielä päättänyt täydensikö tuo tapahtuma Thunder Bay -kokemustani hyvällä vai huonolla tavalla.

The concrete jungle and the human zoo...

... eli New Yorkissa tuli käväistyä kesäkuun alussa. Viikon reissu oli mahtava piristys kolean kevään ja kankean kynän piinaamaan arkeen. Nyt on tännekin onneksi saapunut jo kesä: eilen oli melkein 30 astetta lämmintä, joka puolella kukkii erilaisia kasveja ja trubaduurit kansoittavat sankoin joukoin ravintola Hoidon edustaa. Kirjoitusinspiraatiokin on osoittanut palaamisen merkkejä.

Viikossa ei toki ehtinyt nähdä kuin pilkahduksen suurkaupungin sielusta ja sydämestä, mutta jokainen hetki oli kokemisen arvoinen. Oli myös todella mahtavaa nähdä rakasta avomiestä ja rakkaita ystäviä pitkästä aikaa. Kyllä näillä eväillä jaksaa loppuun asti! Harjoittelua on oikeastaan enää vajaat kuusi viikkoa jäljellä, elokuussa kutsuvat uudet seikkailut ja T-Bay jää taakse.

Matkasta enemmän kuvakertomuksen muodossa:

City Hall Park kauniina kesäpäivänä: perfect!

Flatiron Building oli juuri niin hassun muotoinen kuin elokuvat ja postikortit antavat ymmärtää.

Times Squarella oli menoa ja melskettä vuorokaudenajasta riippumatta. Täältä ostimme liput Upper East Sidella sijaitsevalle komediaklubille huokeaan hintaan $5/naama, joskin diiliin kuului kahden drinksun minimi. Yleisö koostui melkein kokonaan turisteista, mikä riemastutti suunnattomasti muutamaa joukkoon eksynyttä amerikkalaista. Oli saksalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja kalpeita suomalaisia (kyllä, meistä tehtiin julmaa pilaa).

Elmo...

...ja SpongeBob.

Suunnitelmissa oli ajaa metrolla Brooklynin puolelle, pyöriä hetki siellä ja kävellä Brooklyn Bridgea takaisin Manhattanille. En ollut huomioinut, että molemmilla puolilla on Fulton Street, ja tottakai jäimme pois väärällä Fultonilla. Hetken "Brooklynia" ihasteltuamme lähdimme kohti siltaa, jolloin maisemat alkoivat näyttää epälyttävän tutuilta...
Noh, kävelimme silti puoleen väliin ja takaisin, Brooklyn saa sen sijaan odottaa ensi kertaan. Älkää antako minulle metrokarttaa, urpo mikä urpo.

Kadulla parveili innokkaita teatterin ystäviä odottamassa Tony Awardsien alkamista, leirituoleineen ja eväslaatikoineen kaikkineen.

Mikä lie, e vai 9, en ikinä saanut selville.

Chrysler Building pienen ihmisen perspektiivistä.

Jossain tuolla välissä lymyää Empire State Building, tuo uljas rakennus johon King Kongkin kerran kiipesi.

Kirjaston kupeesta löytynyt Bryant Park on täydellinen paikka kesäpäivän viettoon. Ping pong -pöytiä, kirjakärryjä, kahviloita... Sweet!

Central Park oli ehdottomasti toinen täydellinen paikka kesäpäivän viettoon: tivoli, eläintarha, vuokrattavia soutuveneitä ja polkupyöriä, kahviloita, jäätelökioskeja, suihkulähteitä, musiikkia, akrobaatteja, hevoskärryjä ja paljon paljon muuta.

Taidetta City Hall Parkissa... "The Blob" tai jotain sinne päin.

Trump Towerissa ei ollut juuri nähtävää kakanruskean marmorin ja kultakoristeiden lisäksi. Toisessa kerroksessa oli Starbucks, whoopee.

Mitä tästä nyt voisi sanoa... paitsi että minäkin haluan tuollaisen kylpyammeeseeni kellumaan!

Chinatownin aarteita.

Luonnollisesti kävimme katsomassa myös amerikkalan kansallisurheilua, baseballia. Kotiottelu Mets vs. Yankees veti perjantai-iltana stadikan täyteen. Vaahtomuovisormi ja nahistunut hodari kuuluivat ehdottomasti asiaan.