Pyörähdin spontaanisti myös Intercity Mallin parkkipaikalle pystytetyssä World Vision -teltassa, jonka tarkoituksena oli houkutella sponsoreita afrikkalaisille kummilapsille. Teltta oli sisustettu afrikkalaista kylää jäljitellen ja siellä kuljettiin kuunnellen samalla ipodista lasten elämästä kertovaa tarinaa.
On se vaan onnekasta viettää etuoikeutetun länsimaalaisen helppoa ja huoletonta elämää.
World Vision -pömpelin ja ostarikierroksen jälkeen suuntasin hetkeksi kotiin ja sitten uusin jaloin kohti satama-aluetta Harbourfestiä ihmettelemään. Kyseessä oli melko pieni ja symppiksen oloinen kesätapahtuma, jossa soitti paljon paikallisia pikkunimiä. Kadunvarren kauppiaat sekä pienyrittäjät esittelivät ahkerasti tuotteitaan festarikansalle.
Päälava kaikessa komeudessaan.
Festivaalia varten suljettiin pari kadunpätkää kojuille, kävelijöille ja kaljateltoille.
Marina Park toimi sunnuntaina näyttämönä Aboriginal Dayn tapahtumille, joihin kuului muun muassa mussiikkia ja pow wow. Aukiolla oli myös runsaasti kojuja intiaanikorujen ja mokkasiinien ystäville.
Ai niin. Tulipahan myös nähtyä ruttuista lihaa jumppatrikoissa, sillä päädyin hetken mielijohteesta muutaman tutun kanssa Fort William Gardensiin katsomaan kaupunkiin saapunutta "Wrestling Super Show'ta". Painijat olivat melko vanhoja kaakkeja, joten kehässä soitettiin enemmän suuta kuin mätkittiin miestä kanveesiin, mutta mukana oli sentään sellaisia suuria nimiä kuin Brutus "the Barber" Beefcake...
En ole vielä päättänyt täydensikö tuo tapahtuma Thunder Bay -kokemustani hyvällä vai huonolla tavalla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti