Homma lähti taas siitä, että toimitukselle ryysäsi paikallinen yhden miehen kuvausfirma, joka hoitaa useimpien suomalaistapahtumien videoinnin. Hän oli menossa tekemään koostetta festivaalin järjestäjille ja kysäisi haluaisinko samalla tehdä lehteen jutun Elviksestä. Noh, mikäpä ettei!
Paikan päällä minulle selvisi, että tarkoituksena oli myös osallistua videon tekoon. Ukko työnsi mikrofonin käteen ja hekotteli, että mennääs kyselemään ihmisiltä mitä he festarista tuumaavat. Kehittelin lennosta kysymyksiä ja ahdistelin kävijöitä parhaani mukaan. Ihmiset olivat onneksi ihan joviaalilla mielellä liikenteessä ja saatiin mukavia kommentteja järjestäjien nauhalle. Pääsin lopuksi myös operoimaan kakkoskameraa Elviksen esiintymisen ajaksi lavan viereen. Onpahan nyt hieman työkokemusta AV-puolestakin.
Keikan jälkeen haastattelin lyhyesti Elvistä, eli Daylin Jamesia, ja päästin miehen matkoihinsa. Mielenkiintoinen heppu. Alkoi imitoimaan Elvistä jo 7-vuotiaana ilahduttaakseen fanittavaa äitiään ja on jatkanut siitä lähtien kuninkaan kengissä. Mutta ei elämä pelkkiä paljetteja ja nahkahousujen nahinaa hänelläkään ole ollut; ennen menestystä ja maailmankiertueita James ehti muun muassa kaivertaa hautakiviä ja puhdistaa likaviemäreitä. From gutter to glory.
Thank you, thank you very much!
"You aint nothin but a hound dog..."
Välillä ketterä kuningas hyppäsi yleisön joukkoon laulelemaan ja heittämään hetulaa.
"Love me tender, love me true..."
ThunderFest järjestettiin nyt yhdeksättä kertaa. Italialaiskulttuurikeskus Da Vinci Centren pihalla otettiin rennosti, tanssittiin, syötiin ja juotiin. Sain ilmaisen ruokalipun, mutten ehtinyt käyttää sitä, sillä gnocchi-kojulle oli aivan älytön tunku... aaaaargh.
Kadunvarteen oli tuotu näytille loistokkaita wanhanajan dollarihymyjä. Wruhm-wruhm, beibe!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti