The Eagle has landed

Nysse on ohi: puolen vuoden Kanadan komennus. Suomi näyttää samalta kuin ennen lähtöä, mihinkäs se siitä olisi muuttunut.

Tarkoituksena oli tekaista joku ylevä, kulttuuriselle avartumiselle omistettu lopetus vielä Kanadasta käsin, mutta aikataulu kävikin ennakoitua ahtaammaksi. Viimeinen viikko oli pakattu täyteen kaikenlaista actionia kamppeiden kokoamisesta ja jäähyväiskahvitteluista kasautuneiden töiden purkamiseen, ja ennen kuin huomasinkaan, istuin jo koneessa kohti aurinkoista Kaliforniaa. Ja loma lomana, silloin ei koneeseen kosketa!

Hyvä loma olikin. Kohtasin Suomesta lentäneen mieheni (joka nyt todella on mieheni, sillä menimme Las Vegasissa Elviksen saattelemina naimisiin) Los Angelesissa, josta jatkoimme matkaa Las Vegasiin ja Havaijin Big Islandille. Nyt elo jatkuu onnekkaana koti-Suomessa.

Kuluneen kuuden kuukauden karvahattuilusta on mielessä lämmin muisto, vaikka tilapäiseen ulkosuomalaisuuteen liittyi myös rutkasti ikävöintiä. Opin paljon, tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin ja kehityin paremmaksi kirjoittajaksi. Tulipahan tehtyä, eikä edes ollut paska reissu! Kaikkea muuta.

Karvahattujournalisti kiittää, kumartaa ja lopettaa tarinansa näihin kuviin Amerikan ihmemaasta.

Los Angelesissa erään päiväretken kohde oli luonnollisesti Universal Studios muovisine huvituksineen.

Jos jotain voi Las Vegasissa odottaa näkevänsä, on se Elvis. Onnekkaimmat näkevät niitä kaksin kappalein.

Bellagion tanssivat suihkulähteet olivat komea näky vähän kauempaakin.

Havaijin Big Islandin länsirannikolta löytyi trooppisia unelmarantoja, tässä Mauna Kea beach. Perfection.

Saaren eteläkärjessä sijaitseva jännittävä Green Sands Beach oli työlään taipaleen takana, mutta palkitsi löytäjänsä.

Kraatereista purskahteleva, mereen valuva laava tekee rantateillä kulkemisesta ajoittain haastavaa...

Aurinko laskee, mutta uusi päivä koittaa toisella puolen maailmaa!

P.S. Tilasin Amazonilta edellisessä postauksessa mainitun Project Grizzlyn. Aion perehtyä siihen piakkoin, vaikka karhumania onkin osoittanut laantumisen merkkejä täällä kerrostalojen kansoittamilla kotinurkilla. Mutta ainahan voi käväistä Korkeasaaressa hakemassa sopivaa inspiraatiota...