Jorma & Jorma

Yksi tämän harjoittelupaikan parhaista puolista on ehdottomasti se, että toimitukselle saattaa ilmestyä mitä erikoisimpia tyyppejä aivan tyhjästä.

Kesäkuun alussa esimerkiksi vastapäisen Scandinavian Delin täti raahasi toimitukseen päiväksi Thunder Bayhin pysähtyneen suomalaisen teologian opiskelijan, joka oli omatoimisella pyhiinvaelluksella halki Kanadan. Hän oli opiskellut lukuvuoden Sudburyssa, minkä päätteeksi tuleva pappismies oli lähtenyt kahden kuukauden vaellukselle maanteitä pitkin, aikomuksenaan kulkea koko maan läpi idästä länteen. Mukana oli teltta ja järjestelmäkamera, sekä "puukko ja sisua" siltä varalta, että karhu käy turhan tuttavalliseksi erämaita samotessa.

Hörppäsimme kahvit viereisessä kuppilassa ja tein miekkosesta jutun seuraavaan lehteen. Hänellä oli tarjota varsin syvällisiä pohdintoja elämän hektisyydestä nyky-yhteiskunnassa ja sielun tarpeesta kokea välillä myös yksinäisyyttä, kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta. Mainio ja mielenkiintoinen haastattelu.

Viime viikolla toimistoon pöllähti puolestaan kaksi kesäasuista suomalaista virkamiestä, jotka olivat tulleet kaupunkiin järviseutumatkailukonferenssia varten. Tyypit olivat kuin suoraan jostain suomalaisesta sketsisarjasta, vaikka en osaakaan oikein eritellä mikä heissä oli niin huvittavaa. Mutta ei ollenkaan pahalla tavalla, virkamiehet Jorma & Jorma olivat äärimmäisen mukavia haastateltavia.

Kolmatta päivää kaupungissa olleet miehet poikkesivat hetkeksi tiukasta konferenssiohjelmasta etsiäkseen adapteria kännykän lataamiseen, mutta he harhautuivatkin Bay Streetille. Jotenkin he löysivät tiensä myös meidän toimistolle kertomaan kansainvälisestä kokouksestaan, ja niinpä kaivoin kynän, lehtiön, nauhurin ja kameran esiin ja lähdimme yhdessä kohti Kangas Saunaa, jonka kaksikko oli toivonut näkevänsä. Tämä ei ollut yhtään hassumpi kulkusuunta, sillä minäkään en ollut vielä pistäytynyt tuossa kuuluisassa paikassa, vaikka melkein naapurissa asunkin.

Koska oli lounasaika, päätimme istahtaa Kangaksen ravintolapuolelle haastattelua tekemään. Siinä ruokalistaa tutkaillessa erehdyin mainitsemaan, että suosittu suomalainen ruoka varsinkin vanhempien siirtolaisten keskuudessa on ollut pitkään paistettu maksa sipulilla. Se komeilee heti ensimmäisenä ravintola Hoidon seniori-ruokalistalla.

"Kolme sellaista", olikin seuraava asia minkä havaitsin kuulevani – Jormat olivat nopean toiminnan miehiä – ja huomasin pian nieleskeleväni paistetuilla sipulirenkailla koristeltuja tuhteja maksaviipaleita. Annos ei oikeastaan ollut hassumpi, mutta ei maksa silti pääse suosikkiruokieni joukkoon missään muodossa. Ei paistettuna, ei laatikkona eikä varsinkaan jauhoisena tahnana leivän päällä.

Lounaan jälkeen Jormat kävivät vielä alakerrassa ihmettelemässä vuokrattavia löylyhuoneita ja Suomi-henkisen paljaaksi jätettyjä pukuhuoneita. Sitten parivaljakko huomasikin jo olevansa hieman myöhässä seuraavalta luennolta, joten he suuntasivat lähimmälle bussipysäkille odottamaan kyytiä takaisin yliopistolle.

Adapteri taisi jäädä ostamatta, mutta ekskursio tuli sentään ikuistettua Kanadan suomenkielisimpään lehteen, kuten itseämme mainostamme.