Itse putoukset olivat toki hienot myös. Paikalla vaelteli aikamoinen turistimassa aikaisesta ajankohdasta huolimatta, joten voi vain kuvitella millainen väenpaljous kohisevia koskia saapuu ihastelemaan keskikesällä. Vuosipäivän vietto sujui siis erinomaisissa tunnelmissa, mainio reissu!
Takaisintulomatkalla olimme niin puhkihuvitettuja, että heräsimme vasta Torontossa kun bussikuski kuulutti pysäkin, joka erehdyttävästi muistutti hotellimme lähiristeystä. Noh, sitä se ei ollut. Rynnättyämme ulos bussista huomasimme olevamme yli 20 korttelin päässä hotellihuoneen pehmoisista petipaikoista... aaargh! Coach Canadan perävalojen hävitessä kaukaisuuteen vedimme sitten viimeiset iltajumpat Torontossa ja pääsimme lopulta lepuuttamaan koville joutuneita koipiamme vaaka-asentoon.
Putouksilla oli vielä isoja lumivuoria, mutta muutama kukkanenkin oli jo puskenut esiin. Tervetuloa kevät!
Linnut. Siivekkäitä oli valtavat määrät liikkeellä.
Hihii, the Baconator: "Careful. It can sense fear"! Eipä ole pekonaattoreita näkynyt vielä Suomessa...
Frankenburger
Ripley's oli loppupeleissä aika köyhä ja kankea, mutta hauskaa oli sielläkin.
The Good, the Bad, and the Fingerless... Sormipuoli-Clint luimisteli filmitähtien vahamuseossa.
Tappaja-albiinomajava. Jos tuollainen julma jyrsijä tulee jossain vastaan, buukkaan välittömästi paluulennon Suomeen.
Kierros ei ollut aivan niin karmaiseva kuin annettiin ymmärtää.
I vant yooor blaaaaad, muhahahahaaaaa!
Pizzan jälkeen oli vuorossa vielä minigolfia hohdokkaassa ympäristössä. Kornia, mutta kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti