keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Kotiutuminen

Matka sujui pienestä etukäteispanikoinnista huolimatta oikein mallikkaasti: lennot olivat suurin piirtein aikataulussa, jatkoyhteydet oli helppo löytää ja kaikki matkatavarat tulivat perille ajoissa. Yksin matkustaminen tuntui kauhistuttavalta ajatukselta etukäteen, mutta hanke osoittautuikin täysin mahdolliseksi. Kuten Australiaan yksin matkannut paras ystävänikin huomautti, lentokentät on tehty mahdollisimman helpoksi matkustajille ja miljoonat ihmiset lentävät tavaroineen paikasta toiseen joka päivä ilman sen suurempia ongelmia.

Varsinkin pitkä lento Frankfurtista Torontoon sujui mukavasti. Koneessa oli tilaa, ruoka oli syötävää ja tarjolla oli hyviä viihdykkeitä. Katsoin jaksot 30 Rockia ja Miehen puolikkaita sekä elokuvat Rachel Getting Married ja Vicky Christina Barcelona. Onneksi selasin kaikki valikoimat läpi, sillä nuo ihan mukiinmenevät leffat oli piilotettu avantgarde-genren alle. Yritin katsoa myös Burn After Readingin, mutta leffa jäi aina yhteen kohtaan jumittamaan. Pitkälle on tultu niistä ajoista, kun lenoilla esitettiin pari koko perheen chevychase-kreisikomediaa. Onneksi.

Ensivaikutelman perusteella kanadalaiset ovat todella ystävällisiä, auttavaisia ja kohteliaita. Viimeisellä lennolla Torontosta Thunder Bayhin olin jo niin naatti, että nukuin läpi lennon aina siihen asti kunnes kone tömähti kiitorataan. Vieressä istunut vanhempi nainen ei ollut halunnut herättää minua, joten hän oli noukkinut roippeeni ja nostanut pöytätason yläasentoon lennon päätteeksi. Kiitin unenpöpperöisenä ystävällistä rouvaa ja pääsin vähintään yhtä ystävällisen taksikuskin kyytiin. Hän kehui Thunder Baytä kovasti, mutta varoitteli, että eteläisessä keskustassa ei välttämättä kannata yksin liikuskella.

Kaupunki on nimittäin yhdistynyt kahdesta kaupungista, Fort Williamista ja Port Arthurista. Minä kuulemma pääsin parempaan keskustaan (Port Arthur), josta kuskin mukaan löytyy kasino, sympaattisia puoteja ja trendibaareja. Kaiken lisäksi siellä on The Hoito Restaurant, jossa myydään suomalaisia lettuja mansikkahillolla. Sujuvasti puheenaihetta letuista väkivaltatilasoihin vaihtaen joviaali taksimies mainitsi, että tänä vuonna kaupungissa on tapahtunut kaksi murhaa. Mutta ei hätää, uhrit ja tekijät olivat molemmissa tapauksissa toisilleen tuttuja, kuski lisäsi. Noh, sittenhän se ei ole kummempaa kuin toisiaan viinapäissään puukottavat suomalaiset. Heti tuli kotoinen fiilis.

2 kommenttia:

  1. Minullekin kävi pitkällä lentomatkalla viimeisillä lennoilla juuri noin nukahtamisen suhteen. Yhdellä lennolla nukahdin jo ennen nousua, mikä on minusta ihan uskomatonta. Kaikenlisäksi olisin halunnut ihailla Hong Kongin maisemia, mutta tulikin katseltua unia.

    VastaaPoista
  2. Heh, mun vikalla etapilla oli onneksi jo pilkkopimeää, joten en menettänyt paljoakaan. Eikä Thunder Bay nyt muutenkaan ole aivan Hong Kongin veroinen nähtävyys..

    VastaaPoista